"Mutta niille ei voi mitään, joilla on aivoissa vika" : mielisairauden kansanomaiset tulkinnat 1900-luvun alkuvuosikymmenten modernisoituvassa Suomessa

Artikkelissa tarkastellaan mielisairauden kansanomaisia tulkintoja 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, jolloin mielisairaita ja muita marginaaliryhmiä koskeva yhteiskunnallinen keskustelu kävi vilkkaana. Mielisairaat alkoivat degeneraatioteorioiden myötä näyttäytyä modernisoituvan yhteiskunnan eitoivottuina toisina, joiden henkinen ja fyysinen rappio uskottiin perinnölliseksi. Mielisairaaloiden lukumäärää lisättiin, mutta merkittävä osa mielisairaiksi katsotuista eli yhä laitosten ulkopuolella, esimerkiksi elätteellä maaseudun yksityisissä perheissä. Artikkelissa selvitetään, miten mielisairaisiin suhtaudutaan aikakauden maallikkokerronnassa ja millaisia käsityksiä esitetään mielisairauden syistä, seurauksista ja parannettavuudesta. Samalla hahmotetaan, miten kansanomaiset tulkinnat suhteutuvat modernisoituvan yhteiskunnan ja sen myötä kehittyneen mielisairaanhoidon esittämiin käsityksiin, joita leimasivat usko mielisairaiden moraaliseen rappioon ja pelko degeneraation etenemisestä syvälle yhteiskuntaruumiiseen. Aineistona käytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston perinnetekstejä, joissa käsitellään mielisairautta ja -sairaita. Tekstejä analysoidaan narratiiviseen tutkimustraditioon sitoutuen kerrontana, jossa kertojat jäsentävät mielisairaita koskevia kokemuksiaan, käsityksiään ja uskomuksiaan 1900-luvun alun murrostilaisen yhteiskunnan kehyksess